Odotusaika ja työssä jaksaminen: miksi moni odottaja jää yksin ja miten se näkyy työelämässä?

Työssäni kätilönä olen viime aikoina pysähtynyt saman ilmiön äärelle yhä useammin.

Odotusaika on yksi elämän merkittävimmistä vaiheista. Se on aikaa, johon liittyy odotusta, muutosta, herkkyyttä ja usein myös epävarmuutta. Samalla se on vaihe, jossa tuen tarve voi olla yllättävän suuri, mutta oikeanlaista tukea ei aina ole saatavilla.

Moni odottava jää yksin arjen kysymysten kanssa

Moni odottava jää yksin kysymystensä kanssa.

Kysymykset eivät yleensä synny vastaanotolla käydessä. Ne syntyvät kotona, iltaisin, työpäivän keskellä tai silloin, kun jokin tuntuu poikkeavalta tai mieleen nousee joki huoli. Silloin olisi tärkeintä saada nopeasti varmuutta ja mielenrauhaa.

Miksi tieto ei aina tuo turvaa vaan voi lisätä epävarmuutta?

Kun vastausta omaan kysymykseen tai huoleen ei ole saatavilla ammattilaiselta, sitä lähdetään etsimään muualta. Usein internetistä, keskustelupalstoilta tai sosiaalisesta mediasta. Sieltä löytyvä tieto on pirstaleista ja ristiriitaista. Se voi entisestään lisätä epävarmuutta.

Odotusaika vaikuttaa usein myös työssä jaksamiseen

Odotusajan vaikutukset eivät rajudu pelkästään työntekijän henkilökohtaiseen elämään vaan ne heijastuvat myös työelämään.

Odotusajan huolia ja kysymyksiä ei pysty helposti jättämään työpaikan ulkopuolelle. Epävarmuus ja huoli kulkevat mukana myös työpäivässä. Ne vaikuttavat keskittymiseen, jaksamiseen ja siihen, miten turvalliselta oma olo tuntuu.

Silti tämä elämänvaihe jää työyhteisöissä usein yllättävän vähälle huomiolle.

Työelämässä puhutaan paljon työhyvinvoinnista, palautumisesta ja kuormituksesta. Harvemmin pysähdytään tarkastelemaan, miten erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat näihin tekijöihin ja millaista oikein kohdennettua tukea niissä tarvittaisiin. Odotusaika ja työssä jaksaminen ovat tiiviisti yhteydessä toisiinsa.

Ja voisiko myös ei raskaana oleva puoliso kaivata jotain tukea?

Miten oikea-aikainen tuki voi muuttaa kokemusta?

Odotusaika on yksi niistä elämäntilanteista, joissa pienikin oikea-aikainen tuki voi olla merkittävä.

Tämän ilmiön pohjalta olen kehittänyt Omakätilö-palvelun, jossa perhe saa henkilökohtaisen kätilön tuen arkeen. Palvelun taustalla on ajatus siitä, että tukea on saatavilla silloin, kun sitä oikeasti tarvitaan, ei vain ennalta sovittuina tapaamisina.

Mitä työelämä voisi tehdä toisin?

Samalla tämä työ on avannut laajemman näkökulman.

Miten voisimme työelämässä tunnistaa paremmin tilanteet, joissa kuormitus syntyy elämän eri osa-alueiden yhteisvaikutuksesta?

Ja miten voisimme tukea työntekijöitä kokonaisvaltaisemmin? Ei vain työroolin kautta vaan ihmisenä, joka elää monenlaisia vaiheita samanaikaisesti.

Kohti kokonaisvaltaisempaa tukea arjessa

Näitä kysymyksiä tarkastelemme myös yhteistyökumppanini Reija Selinin kanssa kehittämässämme MeArjessa-palvelussa, jossa keskiössä on työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Kun arki toimii kokonaisuutena paremmin, se näkyy myös työssä jaksamisena, keskittymisenä ja poissaolojen vähentymisenä.

Kokonaisuutena on kyse siitä miten ymmärrämme arjen kuormitusta ja tuen tarvetta eri elämäntilanteissa. Ja miten rakentaa tukea, joka vastaa siihen aidosti.